Ero sivun ”Lihava, autistinen juoppo” versioiden välillä
Sig (keskustelu | muokkaukset) Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivusto-muokkaus |
(ei mitään eroa)
|
Nykyinen versio 3. helmikuuta 2022 kello 07.07
Lihava, autistinen juoppo on pastaformaatti, jolla voidaan helposti ilmaista oma tyytymättömyys tiettyyn henkilöön, esimerkiksi muusikkoon, vaihtamalla muutamia sanoja päittäin toisiksi. Pasta sai alkunsa vuoden 2017 aikana.
Esimerkkejä
Juice Leskinen
Juice Leskinen oli lihava, autistinen juoppo. Biisit kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sointukuvion ympärille (Juice hädintuskin osasi kitaransoiton alkeet) ja sanoituksiksi keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä sanaleikki tai letkautus. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Leskisen ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja muusikoita korjaamassa kappaleet levytettävään kuntoon. Viinaa kului mutta Leskisen ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Suomen suurimman rocklyyrikon" ainut ansio lienee se, miten monta laulua ryyppäämisestä hän pystyikään kirjoittamaan.
Irwin Goodman
Irwin Goodman oli laiha, autistinen juoppo. Biisit kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sointukuvion ympärille (Irwin hädintuskin osasi kitaransoiton alkeet) ja sanoituksiksi keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä sanaleikki tai letkautus. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Goodmanin ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja muusikoita korjaamassa kappaleet levytettävään kuntoon. Viinaa kului mutta Goodmanin ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Suomen suurimman rocklaulaja-säveltäjän" ainut ansio lienee se, miten monta laulua ryyppäämisestä hän pystyikään kirjoittamaan.
Vexi Salmi
Vexi Salmi on lihava, autistinen juoppo. Biisit kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sointukuvion ympärille (Vexi hädintuskin osasi kitaransoiton alkeet) ja sanoituksiksi keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä sanaleikki tai letkautus. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Vexin ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja muusikoita korjaamassa kappaleet levytettävään kuntoon. Viinaa kului mutta Salmen ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Suomen suurimman lyyrikon" ainut ansio lienee se, miten monta laulua ryyppäämisestä hän pystyikään kirjoittamaan.
Gösta Sundqvist
Gösta Sundqvist oli lihava, autistinen juoppo. Biisit kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sointukuvion ympärille (Gösta hädintuskin osasi kitaransoiton alkeet) ja sanoituksiksi keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä sanaleikki tai letkautus. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Sundqvistin ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja muusikoita korjaamassa kappaleet levytettävään kuntoon. Viinaa kului mutta Göstan ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Suomen suurimman poplyyrikon" ainut ansio lienee se, miten monta laulua ryyppäämisestä hän pystyikään kirjoittamaan.
Alexi Laiho
Alexi Laiho oli laiha, autistinen juoppo. Biisit kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sointukuvion ympärille (Laiho hädintuskin osasi kitaransoiton alkeet) ja sanoituksiksi keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä sanaleikki tai letkautus. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Laihon ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja muusikoita korjaamassa kappaleet levytettävään kuntoon. Viinaa kului mutta Laihon ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Suomen suurimman metallilaulaja-säveltäjän" ainut ansio lienee se, miten monta laulua ryyppäämisestä hän pystyikään kirjoittamaan.
William van Horn
William Van Horn on lihava, autistinen juoppo. Tarinat kyhättiin häthätää psykedeelistäkin psykedeelisemmän juonikuvion ympärille (Van Horn hädintuskin osaa tarinankerronnan alkeet) ja hahmoiksi keksittiin halvan Musta-Pekka -kopion ohessa mukahauska ja mukanäppärä Unkka T. Kumiankka. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Van Hornin ympärillä olisi ollut poikaansa Noel Van Hornia tekemässä Mikki-tarinoitaan autistisille jenkeille. Ohrapuuroa ja piirakoita kului mutta Hornin ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää ylenmääräisesti tarinoita Unkka T. Kumiankasta, joka myös oli lihava autistinen juoppo, sillä Van Horn ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia huumorintajunsa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "absurdin ankantekijän" ainut ansio lienee se, miten monta hyttystä hän pystyikään piirroksiinsa kylvämään.
Andrzej Sapkowski
Andrzej Sapkowski oli lihava, autistinen juoppo. Kirjat kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman lorekuvion ympärille (Andzrej hädintuskin osasi kirjoituksen alkeet) ja tarinoihin keksittiin tissuttelun ohessa muutama mukahauska ja mukanäppärä kohta tai juonenkäänne. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Sapkowskin ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma kompetentteja julkaisijoita korjaamassa virkkeet painotettavaan kuntoon. Viinaa kului mutta Sapkowskin ainoa tapa käsitellä asiaa oli vääntää vitsiä ylenmääräisestä ryyppäämisestään sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään omaavansa ongelmia elämäntapojensa suhteen. Loppujen lopuksi tämän "Noiturin luojan" ainut ansio lienee se, miten monta korvausvaatimusta hän pystyikään kirjoittamaan.
Warhammer 40k
Horus oli kalju, autistinen juoppo. Kapina kyhättiin häthätää yksinkertaistakin yksinkertaisemman sotakuvion ympärille (Horus hädintuskin osasi sodankäynnin alkeet) ja mukaan keksittiin tissuttelun ohessa ottaa mukahyödykäs ja mukanäppärä Angron ja Lorgar. Suosiota tuskin olisi tullut ellei Horuksen ympärillä olisi ollut jatkuvasti lauma demoneita ja Fulgrim masturboimassa hiekkapaperilla. Viinaa kului mutta Horuksen ainoa tapa käsitellä asiaa oli itkeä siitä, miten Keisarista on tullut jumala sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt myöntämään myyneensä sielunsa kaaokselle. Loppujen lopuksi tämän "Galaksin suurimman sotamestarin" ainut ansio lienee se, miten monta kertaa sai turpaan Leman Russillta.